Dyyni 2024

Lakeuden Haukkojen lippukunnan oma retki suuntautui tämä kesänä Kurikan Hevonharjulle. Saimme luvan lainata Korvenkävijöiden upeaa retkipaikkaa Dyyniksi nimetylle retkellemme. Mukaan lähti neljä seikkailijaa, kahdeksan tarpojaa ja kolme aikuista. 

Saavuimme paikan tuntumaan linja-autolla, mutta perille päästäksemme täytyi rämpiä suhteellisen jännittävänkin reitin läpi aina huojuvia siltoja ja jyrkkiä rotkoja reunustavia polkuja pitkin. Oman lisänsä teki sateinen sää ja märkä, liukas maa. (Toki myös allekirjoittaneen nynnyys. Muut eivät ehkä kokeneet siltoja huojuvina tai rinteitä rotkoina...) 

Perille päästyämme taivas kirkastui juuri siksi aikaa, että saimme melkein (!!) kuivina teltat ojoon. Osa ripusti nukkumapaikoikseen riippumatot. Keittiöemäntä kokkaili nälkäiselle porukalle ruokaa ja muut valmistelivat iltatekemistä kavereille. Ohjelmassa oli temppuratoja, vesistön ylitystä ja iltanuotiota tietovisoineen ja sketseineen. Ja tietenkin makkaranpaistoineen. Leirimerkeiksi askarreltiin sopivissa väleissä hamahelmihiekkaskinkkejä. Tai vähemmän askarteluorientoituneet hiekkamatoja. 

Yö ei hiljennyt aivan odotetusti, mutta LOPULTA kaikki nukahtivat, ainakin hetkiksi. 

Lauantai valkeni paljon säätiedotuksia poutaisempana, ja pääsimme suunnitellusti päivävaelluksellemme. Reppuihin pakattiin trangiat, ruoat ja uikkarit, ja suuntasimme suoraan pusikkoon. Jos eilinen matka tuntui nynnyimmästä pelottavalta, niin tämänpäiväinen tuntui jo toiseksi nynnyimmänkin mielestä jännittävältä. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin ruoanlaittopaikalle ja mikä parasta: myös niille dyyneille, joiden mukaan retkemme oli nimettykin. Eli hiekkakuopille. Porukka juoksi itsensä hikisiksi ja hiekkaa oli kuulemma jopa, no, kaikkialla. Onneksi seuraava kohteemme oli lampi, jossa halukkaat (=alaikäiset) saivat käydä pesemässä enimmät hiekat pois. Taustalla jyrähteli ukkonen, mutta päälle asti se ei uskaltanut tulla. Sen verran hurjia olimme, että pakeni paikalta. 

Illalla leikittiin vielä joukkueittain Aavikon sankareita ja kerättiin pisteitä erilaisin tehtävin. Ja ruoka tehtiin tälläkin kertaa itse. Onhan se retkioloissa aina operaatio, kun kaikki ruoanlaittovälineet ja astiat pitää itse tiskata ja tiskilinjastokin pitää joka kerta keitellä itse kuntoon. Tänään oli kuitenkin työn raskaan raatajille ja muutenkin mutaisille leiriläisille tarjolla myös saunavuorot. Iltanuotio ehdittiin jo aikuisten mielissä perua, mutta niin vain sadepisarat jälleen väistyivät oikealla hetkellä, ja nuotiolätyt saatiin kuin saatiinkin paistettua! Jipii! 

Tänään uni tuli kaikilla eilistä paremmin, ja hyvä niin, sillä sunnuntaiaamulle olikin luvassa itse valmistetun brunssin jälkeen enää raivokasta (ja toisaalta lamaantuneen unista) purkamista ja pakkaamista. Rämpiminen viidakon läpi kamojen kanssa linja-autolle sujui jo totutummin, enkä itse ainakaan huomannut enää edes jännittää. (Keräsin vain edellä menneiden tippuneita tavaroita.) Ja mikä ihanuus olikaan päästä autoon lepäämään ja istumaan pehmeää selkänojaa vasten! 

Reissu oli hyvä ja varmasti taas ikimuistoinen. Tosin leiriläisillä mieleen saattoi jäädä ihan muita juttuja, kuin nämä, mitä tämä yksi aikuinen muistaa. Mutta ne seikkailijoiden ja tarpojien ikiomat partiomuistothan tässä lopulta niitä tärkeimpiä juttuja sitten onkin. Ja siksi on ilo näin aikuisenakin olla mukana. Mahdollistamassa. 

...Mistä puheen ollen... Kuka lähtee mukaan toimintaan? Etsi meidät Facebookista, Fonectasta tai ihan kotiovelta ja nyppää hihasta!