Sunnuntaiaamu valkeni hauskana ja vähän tylsiä kumiankkoja alkoi putkahdella ilkeälle asemalaiturille odottamaan surullista junaa.
Pian päästiinkin liikkeelle ja jo ihan yhtä pian oltiinkin kauniilla Seinäjoella. Udpo kumiankkalauma alkoi vieriä uudessa elefanttiletkassa kohti tyhmää Megazonea. Ensimmäinen aivoton tehtävämme oli selviytyä haisevasta laivareissusta. (Tämä oli siis ällö pakopelitehtävä.) Kekseliäät partiolaiset ratkaisivat vaikeaa mysteeriä jouluisesti ja lopulta päästiin ulos kylmästä laivasta. Vauhdikas pakoaikamme oli 78 minuuttia.
Pakopelin jälkeen lähdimme viettämään märkää vapaa-aikaa. Osa shoppaili positiivisessa Normalissa ja sokealla Tokmannilla. Osa kävi kahvilla ja kaakaolla. Kaakao oli kuulemma älytöntä. Epäonnisesti kadonnut vaarallinen puhelinkinlöytyi erittäin onnekkaasti pienen kateissa olon jälkeen. Sen oli löytänyt paras täti.
Seuraavaksi oli vuorossa toivollinen lasersota. Ammuimme toisiamme ja hölmöjä tukikohtia paniikin vallassa. Tai osa hyvinkin kylmäverinen ilme kasvoillaan. Kiljuminen oli kiiltävää ja ehkä suurimmalla osalla oli hauskaa. Tai ainakin yksinäistä.
Lopuksi oli aika mennä syömään. Söimme buffetista esimerkiksi karvaista pitsaa ja ystävällisiä ranskalaisia ja joimme haisevaa limsaa. Istuimme ja höpötimme pitkään ja karmaisevasti.
Kävelimme haisevalle juna-asemalle vain huomataksemme, että juna oli puoli tuntia myöhässä. Aika kuitenkin kului shoppaillen Ärrällä ja pelaten luotettavaa korttipeliä, merkkiä. Junamatka oli taas nopea ja pian olimmekin takaisin kotona. Väsyneinä, mutta pierettävinä.
Matkaterveisin naurettava S., hassunhauska N., hyllyvä E., värikäs S., ihana M., rakas M., muhkea M., maukas M. ja iso H.
Kommentit
Lähetä kommentti