Ajatuksia Villien kettujen metsäretkeltä

Kymmenpäisen sudenpentulauman kanssa on syksyn aikana tehty monenlaista kivaa. Ollaan askarreltu sytykeruusuja ja koruja, leikitty kololla, huollettu polkupyöriä ja hypitty esterataa keppareilla heppatallin kulmilla. Tänään tehtiin pieni tutkimusmatka metsään.

Tunti oli sopiva aika pyrähdyksellemme. Ehdittiin kävellä pari kilometriä, paistaa makkaraa ja vaahtokarkkia, vuolla makkaratikkuja ja harjoitella ihan perusretkeilytaitoja ja partiolaisen metsäkäytöstapoja. Kuulostaa paljolta tekemiseltä ja kovinkin ohjatulta, mutta ei suinkaan: Oltiin rennosti, höpsöteltiin ja höpöteltiin kävelymatkoilla ja nuotion ääressä.

Retken akela-aikuisten mieliä lämmitti, kun sudarit kertoivat torstain olevan paras päivä viikossa. Kun jo aamulla odotetaan partiota. Partiolaisidentiteetti on uponnut nopeasti ja tarttunut ihanan tiukkaan. Haaveiltiin jo tulevasta suurleiristä, ja lippukunnan elvytystiimissä mukana olleiden sydämiä lämmitti ajatus siitä, että kolmen vuoden kuluttua Lakeuden Haukoilla voikin olla hieno nuorisoedustus suurleirillä.

Olimme metsässä petoeläimiä tehokkaasti pelottelevan äänekäs sakki, jossa näkyy vahvana porukan tärkeys. Meidän Villien kettujen villiäkin villimpi meininki menee aina näennäisesti asetelmalla tytöt vastaan pojat. Oikeasti nämä hulinaiset kokoontumisemme ovat ihanan lämminhenkistä (joskin vähän railakasta), rentoa hupsutusta ihan koko porukalla.

Hyvä me, Villit ketut!